Puun käyttö energianlähteenä herättää verrattain paljon ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia, sillä puu on meille suomalaisille luonnollinen ja tuttu energian lähde ja yhdistyy mielessämme voimakkaan positiiviseen asioihin, kuten saunaan järven rannalla tai leivinuuniin maalaistalon tuvassa. Toisaalta puun polttaminen on erittäin epäekologinen tapa tuottaa energiaa, sillä etenkin kotiuuneissa ja kiukaissa väärin ja kituvalla liekillä poltettaessa, puun polttamisesta vapautuu ilmaan verrattain paljon pienhiukkasia. Lisäksi puihin on sitoutunut huomattavia määriä hiilidioksidia, joka vapautuu, kun puuta poltetaan. Myös kaadettaessa puita polttopuuksi, on maapallon pinnalla vähemmän puita sitomassa ihmisen tuottamaa hiilidioksidia.
Erityisen kyseenalaista on puun käyttäminen energian lähteenä alueilla, joita vaivaa voimakas eroosio. Kun puut hakataan, niiden juuret kuolevat vähitellen ja menettävät kykynsä sitoa maa-ainesta, jolloin eroosio kiihtyy. Näin maanpinta köyhtyy, kun hedelmällinen maa-aines, joka on välttämätöntä viljelyn kannalta, pääsee vähitellen valumaan sadevesien mukana vesistöihin.
Myös tuulieroosio on merkittävä maanpintaan vaikuttava haitallinen ilmiö, jota esiintyy etenkin aavikoiden laidalla. Puiden kaataminen rakentamisen ja energian tuotannon tarpeisiin pahentaa tuulieroosiosta ja kiihdyttää aavikoiden leviämistä. Sen sijaan oikeita puu- ja pensaslajeja istuttamalla voidaan tuulieroosiota hidastaa merkittävästi.
Puun käyttö polttoaineena kotitalouksissa
Suomalaiseen idylliin kuuluu puilla lämpiävä rantasauna ja monilla on puusauna kotonakin. Onpa jopa Helsingin kaupungin yhdessä uimahallissa, Yrjönkadun uimahallissa, puulämmitteinen sauna. Suomalaiset ovat yksimielisiä siitä, että kunnolla lämmitetyssä puusaunassa on ehdottomasti parhaat löylyt. Eivätkä suomalaiset ole tämän ajatuksensa kanssa yksi, vaan esimerkiksi virolaisilla on perinteiset savusaunansa, jotka ovat peräti Unescon maailmanperintöluettelossa.
Euroopan unioni uhkaa kuitenkin tätä suomalais-ugrilaista perinnettä direktiivillään, joka kieltää puukiukaat. Suomalaisilla on edessään taistelu, joka ehkä jossakin vaiheessa tullaan häviämään, sillä pienessä kiukaassa puun katsotaan palavan sen verran kylmällä liekillä ja usein liian vähähappisissa olosuhteissa, että haitallisia pienhiukkasia syntyy EU-päättäjien mielestä liikaa ja hiilidioksiditehokkuus on heikko. Ilmastotalkoiden nimissä suomalaisten on luultavasti luovuttava puusaunoistaan ainakin niissä kiinteistöissä, jotka on sähköistetty. Sama ilmanlaatuun vaikuttava ongelma koskee myös puulla lämmittämistä, puuhelloja ja perinteisiä leivinuuneja. Vielä direktiivi ei ole niitä kieltämässä, mutta on mahdollista, että jossakin vaiheessa kotien lämmittäminen puulla päättyy, ellei kehittyvä teknologia tuo ratkaisua tähän ongelmaan.
Suomalaista maaseudulla asuvista talouksista monilla on ainakin sen verran metsää, että puu on heille käytännössä ilmaista polttoainetta. Monilla maatiloilla puulämmityksellä on ratkaiseva merkitys lämmityskulujen kohtuullistajana, vaikka pääasiallisena lämmitysmuotona onkin sähkö- tai öljylämmitys. Monet myös polttavat jätepuuta, joka muuten tulisi kuljettaa jäteasemalla ja vielä maksaa siitä jätteenkäsittelymaksu. Edullisuutensa lisäksi puulämmitys luo viihtyisyyttä. Takkatulen tuijottelu ja liekkien ripinän kuunteleminen rauhoittaa mieltä ja antaa etenkin mökkiläisille miellyttävän rentoutuneen tunteen. Saunaan puilla lämmittäminen tuo myös miellyttävän tuoksun, joka sähkösaunoista puuttuu.
Kotoisten tulisijojen käyttäminen on mahdollista niin, että kohtuuttomia päästöjä ei pääse syntymään. Tuli pitää aina sytyttää päältä ja välttää roskien polttamista. Vedon pitää aina olla niin reipas, että tuli palaa reilusti ja kitumatta riittävän hapensaannin ansiosta. Kun vielä muistetaan välttää kaiken käsitellyn puun polttamista ja kierrätetään palavat materiaalit polttamisen sijaan, on puun käyttäminen kotitalouksien energian lähteenä täysin turvallista. Tässä valossa EU:n tarve kieltää puukiukaat tuntuu hätävarjelun liioittelulta.
Puu teollisen lämmöntuotannon energian lähteenä
Puu on poltettavista energianlähteistä mahdollisesti ekologisin: se sekä uudistuu että tuottaa huomattavan vähän haitallisia palokaasuja. Kun vielä palamisessa vapautuva hiilidioksidi otetaan talteen ja hyödynnetään polttoaineenvalmistukseen – prosessi, jota jo kehitetään hyvää vauhtia – puu on varsin varteenotettava lämpövoimaloiden polttoaine.
Suomessa rakennetaan tällä hetkellä jatkuvasti uusia suuria laitoksia, jotka käyttävät puuta pääasiallisena polttoaineenaan. Moderneilla laitoksilla on puun polttamisen lisäksi valmius polttaa esimerkiksi turvetta, mutta arvokkaan suoluonnon tärveleminen energian tuotannon tarpeisiin tuntuu järjettömältä, kun käytettävissä on runsaasti hakkuujätettä, juurakoita ja sahateollisuuden puujätettä.
Puun käyttö voimaloissa tapahtuu tavallisimmin niin, että puusta valmistetaan ensin pellettejä. Vain harvat laitokset pystyvät polttamaan puuta sellaisenaan. Tosin sellaisiakin laitoksia on jo muutamia, mikä helpottaa huomattavasti prosessia ja säästää energiaa, kun puuta ei tarvitse käsitellä teollisesti ennen polttamista. Metsäteollisuus tarvitsee puuta raaka-aineekseen jatkuvasti. Hakkuissa puusta hyödynnetään puu- ja paperiteollisuuden raaka-aineeksi vain rungot. Kaikki muu on hakkuujätettä.
Hakkuujätteen käyttämistä lämpövoimaloiden polttoaineena haittaa sen keräämisen kustannukset. Usein tiettömillä taipaleilla tapahtuvat ja laajoille selkosille levittyvät hakkuut tarkoittavat sitä, että myös hakkuujäte on kaukana voimaloista ja epämukavasti hajallaan pitkin maita ja mantuja. On aivan eri tavalla motivoivaa kerätä ja kuljettaa kallista tukkipuuta kuin poltettavaksi tarkoitettua jätepuuta.
Runsaasti metsiään hyödyntävän Suomen kannattaa kuitenkin panostaa hakkuujätteen keräämiseen ja polttamiseen voimaloissa, sillä se on ilman muuta puhtainta polttoenergiaa, mitä tällä hetkellä pystymme tuottamaan. On suurta tuhlausta antaa hakkuujätteen vähitellen mädäntyä hakkuuaukioille, sillä hiilidioksidi vapautuu niistä myös mätänemisprosessin aikana. Myös hakkuuaukeita nostettavat juurakot ovat käyttökelpoista polttoainetta, muta niiden tehokas hyödyntäminen vaatii, samoin kuin hakkuujätteenkin kohdalla, tehokkaiden keruumenetelmien kehittämistä.