Suomessa tuotetaan paikallisesti huomattavan paljon energiaa. Etenkin vesivoima on tyypillistä suomalaista lähienergiaa, vaikka suurimpien vesivoimaloiden tuottamaa sähköä kuljetetaan sähköverkossa laajoille aluille. Vesivoiman rinnalla ovat jatkuvasti yleistymässä bioenergian, tuulivoiman ja aurinkoenergian hyödyntäminen myös teollisessa mittakaavassa. Suomalainen paikallinen energiantuotanto on hyvin pitkälti uusiutuvaa energiaa, sillä vanhoista hiili-, öljy- ja maakaasuvoimaloista ollaan pääsemässä eroon hyvää vauhtia.
Paikallisen energiantuotannon rinnalla voidaan puhua myös hajautetusta energiantuotannosta, mikä tarkoittaa sitä, että energiaa ei tuoteta suurissa laitoksissa, vaan sähköverkkoon tuleva energia saadaan lukuisista pienistä energiaa tuottavista pienvoimaloista. Myös kotitalous, joka tuottaa vaikkapa aurinkoenergiaa yli omien tarpeittensa, voi syöttää ylimääräisen sähkönsä sähköverkkoon ja olla näin osa hajautettua energiantuotantoa. Myös pienet lämpövoimalat ovat osa hajautettua energiantuotantoa. Hajautettu energiantuotanto mahdollistaa etenkin aurinkovoiman täysimääräisen hyödyntämisen Suomen valoisan kesän aikana. Akkujärjestelmät eivät vielä ole niin kehittyneitä, että kaikki aurinkoenergia pystyttäisiin varastoimaan paikallisesti, joten sähköverkkoon syöttäminen on ainoa tapa saada hyötykäyttöön kaikki aurinkopaneeleista saatava energia.
Paikallista sähkön tuottamista vielä tavallisempaa on paikallinen lämmön tuottaminen. Pieniä lämpövoimaloita maassamme on runsaasti, sillä vesikeskuslämmitys on suomalaisissa taajamissa kaikkein yleisin lämmitysmuoto, kun taas haja-asutusalueilla suositaan enemmän öljy- ja sähkölämmitystä sekä niiden rinnalla puulämmitystä ja yhä yleistyvässä määrin maa-, vesi- ja ilmalämpöä. Paikalliset lämpövoimalat ovat osa hajautettua energiantuotantoa. Paikallisista lämpövoimaloista moni on osa jätteenkäsittelyverkostoa ja tuottaa energiansa polttamalla kotitalous- tai muuta jätettä. Myös bioenergian hyödyntäminen näissä laitoksissa on varsin yleistä. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Lahden Launeen raviradan lämpövoimala, joka tuottaa lämpöenergiansa hevosen lantaa polttoaineenaan köyttäen.
Paikallisen sähkötuotannon rinnalla suomalaisten käyttämää sähköä tuotetaan keksitetysti maamme ydinvoimaloissa sekä tuodaan ulkomailta. Keksitettynä energiantuotantona voidaan joiltain osin pitää myös suuria vesivoimaloita sekä suuria tuulivoimapuistoja. Myös osa suurista lämpövoimaloista toimii niin laajan alueen lämmöntuottajina, että niitä voidaan pitää osana keksitettyä energiantuotantoa.
Paikallisen energiantuotannon historiaa
Paikallinen energiantuotanto alkoi Suomessa samaan aikaan teollistumisen kanssa jo ennen kuin sähkö oli koneiden käyttövoimaa. Sahat ja myllyt, jotka rakennettiin koskien rannalle, saivat energiansa vesirattaista, joita virtaava vesi pyöritti. Vähitellen teknologia kehittyi ja koskia alettiin yhä enenevässä määrin valjastaa myös puhtaasti sähköntuotantoon. Näin saatiin puhdasta sähköä, mutta sen hintana oli lukemattomien luonnontilaisten jokien tuhoutuminen ja Lapissa jopa kokonaisten kylien hukuttaminen tekojärvien alle.
1970-luvulla koettu ensimmäinen öljykriisi muutti myös suomalaisten suhtautumista energiantuotantoon. Ennen kaikkea energiaa alettiin säästää, mutta myös sen paikalliseen tuotantoon alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota. Syntyi ekokyliä, jotka pyrkivät energian suhteen omavaraisuuteen. Myös aurinkoenergia alkoi kehittyä ja jo 1980-luvulla Suomessa ole taloja ja kokonaisia asuinalueita, jotka hyödynsivät aurinkolämpöä ja tuottivat jonkin verran myös aurinkosähköä. 1970-luvulta lähtien yleistyivät myös maalämpöpumppujen asennukset omakotitaloihin, kun ihmiset kavahtivat korkealle pompannutta öljyn hintaa.
Paikallista energiantuotantoa olivat pitkään myös pienet hiili- ja öljyvoimalat, mutta vähitellen vaihtoehtoiset energiantuotannon tavat yleistyivät ja nyt jo melko suuri osa hajautetusta energiantuotannosta on uusiutuvaa energiaa hyödyntävää.
Vesivoiman tuottamisen vaikutukset luontoon
Tällä hetkellä vesivoimaa ei juuri rakenneta lisää, vaikka pohjoiseen on pitkään ollut suunnitteilla uusi tekojärvi vesivoiman tuotantoa varten. Vesivoima on silti merkittävä energiamuoto, sillä monet jo huomattavan iäkkäät voimalat, kuten Imatran voiman voimala Imatrankoskessa, tuottavat yhä edelleen sähköä. Vesivoima on varsin ekologinen energiamuoto ja hiilineutraalina kannatettava etenkin, kun luonto on opittu yhä paremmin ottamaan huomioon myös vesienergian tuotannon yhteydessä.
Jos yksittäisiä tekojärviä ja niiden suunnattoman suuria ympäristövaikutuksia ei oteta huomioon, merkittävin vaikutus vesivoiman rakentamisella on ollut kaloille, jotka nousevat jokiin kutemaan. Suomesta on vesivoiman rakentamisen jälkeen kadonnut kokonaisia kalalajien alakantoja, sillä valjastetut joet ovat menettäneet esimerkiksi oman lohensa. Nyt joissa kutevia kaloja autetaan kalaportain ja-hissein, mutta vieläkään ei olla onnistuttu palauttamaan lohta jokiin, joiden kanta ehti kokonaan tuhoutua.
Uudet uusiutuvan energian tuotantomuodot ja niiden vaikutukset luontoon
Tuulivoima on hiilineutraalia (termistä ja sen määritelmästä löydät lisää tietoa tästä artikkelista) ja siksi kannatettavaa energiaa. Sen ongelmana on kuitenkin pyörivien jättimäisten lapojen vaarallisuus linnuille ja lepakoille. Lisäksi arvellaan, että lapojen pyörivä liike synnyttää ihmiskorviin kuulumattomia ääniä, jotka saattavat häiritä sellaisten eläinlajien lajinomaista käytöstä, jotka pystyvät nuo äänet kuulemaan.
Aurinkoenergialla ei energian tuottamisvaiheessa ole haitallisia ekologisia vaikutuksia, mutta aurinkokennojen rakentamiseen ja vanhojen kennojen hävittämiseen sekä aurinkoenergian varastoimiseen tarvittaviin akkuihin liittyy tietysti jonkin verran ekologista rasitetta. Onneksi aurinkokennot ovat varsin pitkäikäisiä. Lisäksi aurinkokennot ovat varsin huoltovarmoja ja kerran paikalleen sijoitettu aurinkokenno saattaa toimia moitteettomasti jopa parikymmentä vuotta.
Bioenergia on polttamiseen perustuva energiamuoto, joka hyödyntää kaikenlaista sellaista polttoainetta, joka usein muuten jäisi kokonaan hyödyntämättä. Maatalouden ja metsäteollisuuden jätteet, kuten myös kotitalousjätteet ovat sen polttoainetta. Polttamisen yhteydessä syntyy luonnollisesti palamiskaasuja ja hiilidioksidia, mutta moderneissa laitoksissa päästöt jäävät varsin alhaisiksi. Suurin näiden polttoaineiden luontoa säästävä vaikutus syntyy siitä, että ne voivat korvata uusiutumattomia ja runsaspäästöisempiä energiamuotoja, kuten kivihiiltä ja öljyä.